Taiteilijapariskunta Jorma ja Marja Helenius teostensa edessä. Kuva: Raija Visapuu

Taidemaalari Jorma Helenius esitteli näyttelyn Kohti valoa, joka avattiin yleisölle seuraavana päivänä. Rajantakaisen Karjalan ja Venäjän taiteen kontaktit kuljettavat Jorma Heleniuksen taiteeseen viestiä Bysantin etäisvaikutuksesta. Kuvanveistäjä Marja Heleniuksen tuotanto on symbolistisempaa, mutta veistoksetkin välittävät teemansa ja tekijänsä henkisyyden kautta sisäistä valoa.

Jorma Heleniuksen maalauksessa katsotaan Valamon luostaria taiteilijan omin sanoin village-näkökulmasta. Kuva: Raija Visapuu

Suomen Bysanttikomitea vietti elokuussa 20-vuotisjuhliaan Helsingissä. Oikeastaan on kumma, ettei  Bysanttikomitea ole sen vanhempi  –  onhan maamme historialla ja kulttuurilla vuosisatojen takaa Bysantista ja itäisestä Euroopasta juontuvia juuria. Suomen kansallisen tahon puuttumista ihmeteltiinkin  vuonna 1991 Moskovassa Bysantin tutkijain XVIII kansainvälisessä kongressissa, johon Suomesta osallistui vain kaksi edustajaa, silloinen museonjohtaja, dosentti Aune Jääskinen ja fil.tri Jukka Korpela. Tiettävästi aiemmalla, yliopistopiireissä toimineella Bysantti-seuralla ei tuolloin ollut aktiivista kiinnostusta kansainvälisiin kontakteihin. Niinpä Jääskinen ja muutamat muut Bysantin tutkijat ja taiteen harrastajat perustivat 21.8.1991 yhdistyksen, jonka nimi vakiintui muutaman mutkan kautta nykyiseen muotoonsa Suomen Bysanttikomitea ry:ksi. Jäsenmäärä kasvoi nopeasti, ja nykyisin noin 100 jäsenen lukumäärää ei haluta enää kasvattaa, vaikka laajempaakin kiinnostusta on ollut.

Alusta alkaen saatiin Bysanttikomitean jäseniltoihin korkeatasoisia esitelmöitsijöitä ja mielenkiintoisia aiheita, jotka vetivät salit täyteen, yleensä aina uusissa, yllättävissäkin paikoissa, erilaisten laitosten ja instituutioiden suojissa. Ainakin yksi suosion salaisuuksista on varmasti ollut kokoontumisten rento tunnelma, yhdessäolon ilo ja ekumeenisuus, huippututkijoiden ja kulttuurinharrastajien mutkaton vuorovaikutus. Mm. professorit ja tohtorit Jaakko Hämeen-Anttila, Jaakko Frösen, Paavo Castren, Natalia Baschmakoff, Pentti Arajärvi, Matti Haltia, Pauli Kajanoja, Elina Kahla, Päivi Salmesvuori, Krista Berglund sekä munkki Serafim ja arkkipiispa Leo ovat käyneet luennoimassa, monet heistä ovat myös yhdistyksen jäseniä ja osallistuneet kirjoittajina yhdistyksen julkaisuihin. Jäsenistöön kuuluu myös useita ikonimaalareita ja muita taiteilijoita. Puheenjohtajana ja tukipylväänä toimii edelleen professori Aune Jääskinen, taidehistorioitsijana ja ikonitohtorina tunnettu. Yhdistyksessä jolla ei ole kansliaa on myös sihteerin merkitys suuri: informaatikko Anja Törmä on hoitanut tehtävää viime vuosina.

Bysantinistien kansainvälisiin kongresseihin on Moskovan jälkeen osallistuttu niin Kööpenhaminassa, Pariisissa, Lontoossa kuin tämän vuoden elokuussa Sofiassa, pidetty siellä esitelmiä ja tutustuttu eri maiden tutkimuksiin ja kulttuuritarjontaan. Kirjoja on julkaistu jo neljä: Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen, ihmeidentekijä Karjalasta 2000, Juuret Bysantissa 2002 ja toinen painos 2003, Minun Bysanttini, kaukana ja lähellä 2005 ja siitä hieman poikkeava englanninkielinen versio My Byzantium, far and near 2008. Aihepiiiri teosten artikkeleissa on lavea: ortodoksisuuden monipolvisesta historiasta, Itä-Rooman oikeusjärjestelmästä tai Venäjän uusista pyhimyksistä harvinaisuuksiin, kuten Imettävän Jumalanäidin käsitteeseen. Suunnitelmissa on lisää julkaisuja. Toiveissa on myös lisää opintomatkoja, esim. Tihvinän luostariin sekä Tukholmaan, jossa tutustuttaisiin harvinaiseen Aschbergin ikonikokoelmaan. Monet jäsenet muistelevat edellisiä matkoja esim. Pietariin, Ravennaan, Novgorodiin tai Istanbuliin ja Kappadokiaan suurina elämyksinä. Bysantin perimää on hämmästyttävän monella taholla myös kotimaassa, eikä vain itä-Suomessa.

Vaikka Bysanttikomitea tuli perustetuksi ikään kuin hetken tarpeisiin, se on osoittautunut elinvoimaiseksi  ja edelleen tarpeelliseksi. Niinpä voimme toivottaa sille sekä koko jäsenistölle vanhaan kauniiseen tapaan Monia vuosia, monia vuosia, monia armorikkaita vuosia!

Lisa Hovinheimo

Kuvataiteilija Ulla Vaajakallio ja professori Aune Jääskinen. Kuva: Raija Visapuu

Suomen Bysanttikomitea tutustui 20.10.2011 Espoon Tapiolan Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkkoon.
Kirkon freskot ja ikonit esitteli kuvataiteilija, ikonimaalauksen opettaja Ulla Vaajakallio ja sivustatukea antoi yhdistyksen puheenjohtaja professori Aune Jääskinen.

Pyhän Herman Alaskalaisen kirkon sisäosiin voi tutustua Ortodoksi.netin panoraamakuvaa katsomalla. Kuvan katseluun tarvitsee Quick Time-ohjelman.

Seuraava 23. kongressi pidetään vuonna 2016 Serbian Belgradissa.

Lue kokonaisuudessaan CIM-yhteenveto.>>>

Kongressin avajaiset. Kuva: CIM Ltd, Sofia

Suomen Bysanttikomitean puheenjohtaja professori Aune Jääskinen luovuttaa lähetystöneuvos Rae Verkkorannalle My Byzantium, far and near -kirjan. Kuva: Anja Törmä

Bysanttikomitea kävi vierailulla Suomen Bulgarian suurlähetystössä keskiviikkona 24.8.2011. Vierailu oli osa yhdistyksen jäsen- ja kongressimatkaa, joka tehtiin Sofiassa 22.-27.8.2011 pidettyyn 22. kansainväliseen Bysantintutkimuksen kongressiin. Kongressimatka oli samalla yhdistyksen 20-vuotisjuhlamatka.
Yhdistyksen jäsenet ottivat suurlähetystön aurinkoisella terassilla vastaan lähetystöneuvos Rae Verkkoranta ja attasea Sanna Ringborg.

Sofian yliopisto kantaa 800-luvulla eläneen Kliment Ohridskin nimeä. Hän oli Kyrilloksen ja Methodiuksen oppilaita, bulgarian kielen ja kyrillisen aakkoston kehittäjä, pedagogi ja ensimmäisen bulgarian kieleen erikoistuneen korkeakoun perustaja. Hänet julistettiin kuoleman jälkeen pyhimykseksi.

Suomen Bysanttikomitean kirjassa Minun bysanttini : kaukana ja lähellä (Helsinki 2005) Kalevala Koru Oy:n silloinen toimitusjohtaja Marja Usvasalo kertoo Kalevala Korun mallistossa olevista koruista, joiden syntyhistoria liittyy Bysantista saatuihin vaikutteisiin.

Näyttely on avoinna syyskuun loppuun 2011. Museo on avoinna sunnuntaisin klo 13-16, kesäaikaan ti-su klo 11-18.

Suomen Bysanttikomitean Minun Bysanttini- kaukana ja lähellä (2005)  -kirjasta löytyy FM Irma Stenströmin artikkeli “Ravannan kansallismuseon italialais-kreetalaisia ikoneja.

Kuva: Yksityiskohta Keisarinna Teodoraa ja hänen seuruettaan esittävästä mosaiikista. Mosaiikki on yksi tärkeimmistä myöhäisantiikin ajan taideteoksista. Alkuperäinen mosaiikki sijaitsee Ravennan San Vitalen basilikassa, joka vihittiin käyttöön vuonna 547.

Kaikille avoimen vuosikokousesitelmän
“Solovetskin luostari osana vankileirien saaristoa”
pitää dosentti Mikko Ketola.
Esitelmä alkaa klo 17.15.
Museon sisäänpääsymaksu.

 Kuva: Anja Törmä

Solovetskin luostari sijaitsee Vienanmeressä Solovetskin saaristossa, suunnilleen Oulun leveysasteilla. Luostari oli 1400-luvulta lähtien tärkeä kirkollinen keskus. Venäjän vallankumoukseen asti se oli Vienan hengellinen keskus ja suosittu pyhiinvaelluskohde. Vallankumous teki Solovetskista osan vankileirien saaristoa. Kommunistit käyttivät luostaria keskitysleirinä ja erityisvankilana, jossa oli myös joitakin suomalaisia vankeja. Käsite ”vankileirien saaristo” lienee tunnetuin nobelkirjailija Aleksandr Solženitsynin (1918–2008) samannimisestä teoksesta. Teos perustuu hänen omiin kokemuksiinsa sekä yli kahdensadan vangin kertomukseen neuvostoliittolaisesta rangaistusjärjestelmästä. Teos oli sensaatio ilmestyessään vuonna 1973 Pariisissa.
Suomessa teoksen suomennoksen julkaisun ympärillä käytiin poliittista kamppailua niin, että muun muassa Tammi, joka oli aiemmin julkaissut kirjailijan kirjoja, luopui painostuksen alla hankkeesta.

Dosentti Mikko Ketola toimii kirkkohistorian yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hän on erikoistunut uusimpaan kirkkohistoriaan, ja hänen erityisalaansa ovat Baltian kirkkohistoria sekä katolinen kirkkohistoria. Mikko Ketola kuuluu Suomen Bysanttikomiteaan.
Vuodesta 2006 lähtien Ketola on julkaissut yhdessä sarjakuvapiirtäjä Anssi Rauhalan kanssa sarjakuva-albumeja, joissa seikkailee vertailevan kirkkohistorian professori Anni Isotalo. Solovetskin luostarisaari on mukana seikkailussa nimeltä “Valkoisen meren timantit”.

Kosovon julkinen kuva ajankohtaisessa Eurooppa-keskustelussa muistuttaa lähinnä ruutitynnyriä, mutta alueen kulttuurihistoriallisen perinteen merkitys on huikaiseva ja muistomerkit sydäntä liikuttavia.

Tohtori Krista Berglund kertoo mm.  Kosovon merkityksestä Serbian kirkolle, tärkeimmistä luostareista: Decanista, Gracanicasta, Pecin patriarkaatista ja Jumalansynnyttäjän Ljeviskasta.

Tilaisuuden alussa on professori Aune Jääskisen puheenvuoro aiheesta:

“Köyhän Kurbinovon ikoniaarteet”

Aika: Tiistai 30.11.2010, klo 18.15 – 19.45.
Paikka: Maailman kulttuurien laitos (entinen Helsingin yliopiston Renvall-instituutti), Unioninkatu 38A (1.krs), Venäjä-huone (A109).

Tervetuloa kaikki aihepiiristä kiinnostuneet!
Tilaisuuden järjestää Suomen Bysanttikomitea ry