Suomen Bysanttikomitea ry Lehdistötiedote 21.5.2014 Tuoreita näkökulmia ikoneihin ja Bysantin kuvaan Pohjolassa

Kirjan kansikuva. ”Yksityiskohta ikonista Pyhän Georgioksen ihmeteko, Aschbergin kokoelma, copyright Nationalmuseum, Tukholma.

Miten viikinkiprinsessasta tuli Venäjän suuriruhtinatar ja miten Valamon munkki Herman Alaskalainen sai lisänimensä?

Kuka oli Tukholman Kansallismuseossa sijaitsevan ainutlaatuisen ikonikokoelman kerääjä Olof Aschberg?

Entä mitä kuuluu Suomen ikonikokoelmille ja ikonimaalaukselle?

Mitä on ihmisläheinen pyhyys ja keitä ovat Venäjän uudet pyhät naiset?

Ja miten pohjoiskarjalaisen perheen kuopuksesta kehittyi kansainvälinen ikonien huippuasiantuntija?

Muun muassa näihin kysymyksiin löytyy vastaus Suomen Bysanttikomitean uutuuskirjasta Bysantin kuva Pohjolassa. Teos esittelee ikonitaidetta, meille idästä päin tullutta kulttuuriperintöä. Itäinen näkökulma on usein unohdettu nykyisin länsivoittoisessa kulttuuripiirissämme.

Varhaiskeskiajalla Bysantista alkunsa saanut pyhien kuvien traditio on vuosisatojen kuluessa levinnyt kristinuskon mukana pohjoiseen: Kiovaan, Novgorodiin, Karjalaan ja Suomeen – Alaskaankin.

Kirjassa kahdeksan eri kirjoittajaa tarkastelee tätä perinnettä, ikonien taustalla olevia pyhiä miehiä ja naisia sekä ikonien tutkimusta. Tekstiä täydentävät värikuvat.  Mystinen, monimuotoinen Bysantti tarjoaa tämänkin ajan ihmiselle ehtymättömän aihepiirin.

”Suomen Bysanttikomitea ry on julkaisuillaan ja kansainvälisten yhteyksien kautta osallistunut ajankohtaiseen globaaliin keskusteluun. Tähän kirja tarjoaa oivallisen lisänsä, koska sen englanninkielinen versio Northern Byzantine icons  julkaistaan samanaikaisesti,” toteaa kirjan päätoimittaja Marja Usvasalo.

Kirjan toimittajat ovat Suomen Bysanttikomitean sihteeri Anja Törmä ja dosentti Päivi Salmesvuori. Ulkoasu on graafikko Olli Miettisen tekemä.

Kirjan artikkelit ovat seuraavat:

– Teuvo Laitila: Jumalaiset ihmeet ja maallinen pyhyys
– Matti Haltia: Herman Alaskalainen
– Elina Kahla: Venäjän uudet pyhät naiset
– Aune Jääskinen: Viikinkiprinsessa – Venäjän Suuriruhtinatar
– Maritta Pitkänen: Olof Aschberg ja hänen ikonikokoelmansa Tukholmassa
– Merja Merras: Suomalainen ikonimaalaus nykyaikana
– Katariina Husso: Suomalaisten museoiden ikonikokoelmia
– Pirkko Vekkeli: Bysanttikomitean Matriarkka

Kirjan nimi: Bysantin kuva Suomessa, 192 s., ISBN 978-952-99005-3-4;  Northern Byzantine icons, p. 192, ISBN 978-952-99005-4-4.

Lisätietoja antaa: Kirjan päätoimittaja Marja Usvasalo, olavi_marja.usvasalo@hotmail.com

Kirjan kansikuvan yhteydessä pyydetään mainitsemaan ”Yksityiskohta ikonista Pyhän Georgioksen ihmeteko, Aschbergin kokoelma, copyright Nationalmuseum, Tukholma.

Suomen Bysanttikomitean blogi: https://mybyzantium.wordpress.com
Kirjan artikkelit

Neljä kirjan kahdeksasta artikkelista johdattavat lukijan suoraan Venäjän kirkkohistorian menneisyyteen ja nykyisyyteen. Dosentti Teuvo Laitila, jonka artikkeli ”Jumalaiset ihmeet ja maallinen pyhyys” sijoittuu 1500-ja 1600- luvuille, sanoo, että ”pyhyys on Venäjästä puhuttaessa usein ymmärretty joksikin, joka liittyy toiseen maailmaan. Tätä on perusteltu esimerkiksi ihmeillä, joita pyhät ihmiset ja ikonit ovat saaneet aikaan. Tämänkaltainen näkemys korostaa kirkkoa instituutiona. Venäläisessä pyhyydessä on kuitenkin toinen, ihmisläheisempi puoli, joka tulee näkyviin uuden ajan alussa. Siinä pyhyys toteutuu tässä ja nyt, tavallisten ihmisten esikuvallisessa elämässä, joka on kaikkien saavutettavissa.”

Filosofian tohtori Elina Kahlan kirjoitus pohtii ortodoksista kulttuuria nyky-Venäjällä ja yhtä sen elpymiseen keskeisesti liittyvää kysymystä: niin sanottujen uuspyhien eli viime vuosikymmenien aikana Venäjän ortodoksisen kirkon kanonisoimien kirkollisten esikuvien merkitystä. Kahla käsittelee monien pyhittämisien joukossa myös niistä kautta maailman tunnetuinta, Venäjän viimeisen keisariperheen, Romanovien kanonisointia vuonna 2000 ja kanonisointikiistoja, jotka ovat liittyneet esimerkiksi keisarin ydinperheen kuvaukseen ikoneissa. Kahlan mukaan Venäjällä on vanhentuneiden ideologisten ohjenuorien sijaan alettu painottaa ortodoksisen kirkollisuuden, autoritaarisen johtamisen ja kansallistunnon paluuta ja tämä on nostanut keskiöön pyhien esikuvien luonnin.

Professori Aune Jääskinen puolestaan tuo historian varjosta esiin viikinkiprinsessa Ingegerdin, Ruotsin ensimmäisen kristityn kuninkaan, Olavin, tyttären, josta tuli vuonna 1019 Novgorodin ruhtinaan Jaroslav I Viisaan puoliso, ja myöhemmin Kiovan ja koko Venäjän Suuriruhtinatar Irina. Hän jäi kanonisoituna pyhänä Venäjän historiaan nimellä Pyhä Anna Novgorodilainen. Peräti kolme hänen tytärtään naitettiin kuningattariksi Eurooppaan. Jääskinen maustaa karjalaisella huumorillaan käsitystä siitä, kuinka keskiajan historiassa jotkut naiset ylenivät avioliiton kautta hallitsijan asemaan Eurooopassa tai ainakin vallankäyttäjän läheiseksi neuvonantajaksi.

Kirja vie lukijan aina Alaskaan saakka, jonne kristinusko saapui Venäjältä itäistä tietä Siperian ja Tyynen valtameren kautta. Vuonna 1794 Alaskan rannikon edustalla sijaitsevalle Kodiak- saarelle saapui Valamon munkkien retkikunta, joka käynnisti lähetystyön seudun alkuperäisasukkaiden aleuttien, eskimoiden ja intiaanien parissa. Professori Matti Haltian artikkeli kertoo retkikunnan taustoista ja sen merkittävimmästä jäsenestä munkki Hermanista, joka teki mittavan elämäntyön Alaskan ja Aleuttien saariston alkuperäisasukkaiden ja luonnon pelottomana puolustajana Venäläis- amerikkalaisen kauppakomppanian mielivaltaa vastaan. Amerikan Ortodoksinen kirkko julisti hänet pyhäksi vuonna 1970. Venäjä hallitsi Aleuttien saaristoa ja Alaskaa 126 vuotta. Merkittävin kulttuuriperintö tästä ajasta on alkuperäisväestön ortodoksinen usko.

Ruotsin kansallisgalleriassa, Tukholman Nationalmuseumissa, on ainakin Suomessa vähän tunnettu ja erittäin tasokas ikonikokoelma, jonka pankkiiri ja kosmopoliitti Olof Aschberg (1877-1960) lahjoitti museolle vuosina 1933 ja 1952, ja joka käsittää 276 ikonia. Filosofian lisensiaatti Maritta Pitkänen kirjoittaa tästä kiehtovasta, pääosin venäläisiä ikoneja käsittävästä kokoelmasta, joka on mittavimpia julkisia, ortodoksisen maailman ulkopuolisia venäläisen ikonitaiteen kokoelmia. Hankinnat Aschberg oli tehnyt mm. neuvostoviranomaisilta Moskovasta. Artikkelissaan Pitkänen käsittelee myös Aschbergin aikansa myllerrysten värittämiä elämänvaiheita Ruotsissa, Venäjällä, Ranskassa ja Yhdysvalloissa, sekä hänen rooliaan ruotsalaisena taidemesenaattina ja kulttuurilähettiläänä. Maritta Pitkänen sai ainutkertaisen haastattelun kautta uutta tutkimustietoa työhönsä Olof Aschbergin pojalta, kirurgi Sven Aschbergilta Ranskasta. Hän ei ole aiemmin antanut haastatteluja isänsä toiminnasta.

Filosofian tohtori Merja Merraksen artikkeli käsittelee suomalaista ikonimaalausta nykyaikana. Hän pitää suomalaisen ikonimaalauksen alkupisteenä muutamien maalausoppilaiden opintoja Pariisissa toimivan Leonid Ouspenskyn johdolla 1960- luvulla. Ikonimaalauksen piirissä on sittemmin toiminut ja toimii edelleenkin muutamia vahvoja vaikuttajia. Suomen Ikonimaalarit- yhdistys on järjestänyt näyttelyitä 1970- luvulta lähtien ja Valamon luostari avasi kansanopistoon ikoniakatemian vuonna 1986.

Suomessa on monia merkittäviä ikonikokoelmia. Niiden syntyä ja vaiheita kuvaa ja tarkentaa artikkelissaan
filosofian tohtori Katariina Husso. Hän toteaa kuinka vielä 1900- luvun alussa ortodoksiset ikonit miellettiin Suomessa keisarillisen Venäjän valtaan ja Venäjän Ortodoksiseen kirkkoon, mutta suhde muuttui sotavuosien 1939- 44 jälkeen ja ikonikokoelmat alkoivat karttua. Husso esittelee tärkeimmät kokoelmat: Sinebrychoff, Kansallismuseo, Ortodoksinen kirkkomuseo ja Joensuun taidemuseo.
Julkaisu on kirjoittajien kunnianosoitus ja kiitos Suomen Bysanttikomitean perustajalle ja puheenjohtajalle, professori Aune Jääskiselle, jolta he ovat saaneet ohjausta ja kannustusta vuosikymmenten mittaan. Toimittaja Pirkko Vekkelin laatima Aune Jääskisen pienoiselämäkerta kuvaa tämän valovoimaisen kulttuurivaikuttajan elämäntaivalta kaksitoistalapsisen karjalaisperheen kuopuksesta suomalaisen ikonituntemuksen kulmakiveksi.

Kirjan täydentää mittava luettelo professori Jääskisen valikoiduista julkaisuista ja artikkeleista, sekä myös katsaus Suomen Bysanttikomitea ry:n toimintaan 2006-2013.

Bysantin kuva Pohjolassa : Northern Byzantine icons / Suomen Bysanttikomitea ry

BYSANTIN KUVA POHJOLASSA / NORTHERN BYZANTINE ICONS. JULKAISIJA SUOMEN BYSANTTIKOMITEA RY. 192 sivua, kova kansi, runsas kuvitus. Ilmestyy toukokuussa 2014. ISBN 978-952-99005-3-4.

Kirjan kansikuva. ”Yksityiskohta ikonista Pyhän Georgioksen ihmeteko, Aschbergin kokoelma, copyright Nationalmuseum, Tukholma.

Suomen Bysanttikomitean tuore julkaisu valottaa varhaiskeskiajalla Bysantista alkunsa saanutta pyhien kuvien traditiota, joka on vuosisatojen kuluessa levinnyt kristinuskon mukana pohjoiseen. Se suuntautui Kiovaan, Novgorodiin, tuli Karjalaan ja Suomeen sekä Alaskaankin.

Kirjan kokoava teema on Bysantin kuva Pohjolassa ja sitä käsitellään kahdeksan kirjoittajan artikkeleissa, joiden aiheet kattavat Pohjolaan ja Pohjolassa vaikuttaneiden pyhien miesten ja naisten historiaa, Suomen ja Ruotsin ikonikokoelmia sekä suomalaista ikonimaalausta nykyaikana.

Kirjan artikkelit ovat seuraavat:

Teuvo Laitila: Jumalaiset ihmeet ja maallinen pyhyys
Matti Haltia: Herman Alaskalainen
Elina Kahla: Venäjän uudet pyhät naiset
Aune Jääskinen: Viikinkiprinsessa – Venäjän Suuriruhtinatar
Maritta Pitkänen: Olof Aschberg ja hänen ikonikokoelmansa Tukholmassa
Merja Merras: Suomalainen ikonimaalaus nykyaikana
Katariina Husso: Suomalaisten museoiden ikonikokoelmia
Pirkko Vekkeli: Bysanttikomitean Matriarkka Aune Jääskinen

Kaikki artikkelien kirjoittajat ovat Suomen Bysanttikomitean jäseniä ja oman tutkimusalansa hyvin tuntevia asiantuntijoita. Teksti on selkeää yleiskieltä ja suunnattu myös tiedeyhteisöä laajemmalle lukijakunnalle.
Julkaisu on komitean viides kirja ja se on myös kunnianosoitus ja kiitos Suomen Bysanttikomitean perustajalle ja puheenjohtajalle, professori Aune Jääskiselle, jolta kirjoittajat ovat saaneet ohjausta ja kannustusta vuosikymmenten mittaan, ja jonka idearikkaus on mahdollistanut monet vaikuttavat bysanttilaiset elämykset yhdistyksen jäsenkunnalle.

Suomen Bysanttikomitea on yli 20 vuotta toiminut yhdistys, joka kokoaa yhteen Bysantin tutkijoita, tieteen tekijöitä, taiteilijoita sekä Bysantin harrastajia. Yhdistys haluaa antaa panoksensa globaaliin keskusteluun, johon kirja nyt antaa lisänsä. Sen englanninkielinen versio Northern Byzantine Icons julkaistaan samanaikaisesti suomenkielisen painoksen kanssa.

Kirjan päätoimittaja on Marja Usvasalo ja sen toimittajat ovat Anja Törmä ja Päivi Salmesvuori. Ulkoasu on graafikko Olli Miettisen tekemä.