Leena Eerola: Bysanttikomitean matka Tihvinän luostariin ja Staraja Ladogaan

Bysanttikomitean Tihvinän ihmeet -matkan osanottajat ryhmäkuvassa. Taustalla Tihvinän luostari. Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana. Kuva ©Leena Eerola.

Bysanttikomitean jäseniä ja komitean ystäviä, yhteensä 23, teki 30.8-1.9.2013 matkan Tihvinään tutustumaan Tihvinän Marian kuolonuneen nukkumisen luostariin ja siellä olevaan Tihvinän Jumalanäidin ihmeitä tekevään ikoniin sekä Staraja Ladogaan. Professori Aune Jääskisen suurenmoisen tutkimustyön johdosta vuoden 1941 jälkeen kadoksissa ollut ikoni saatiin palautetuksi takaisin sen omalle paikalleen.

Valitettavasti Aune Jääskinen ei voinut osallistua tälle monien odottamalle matkalle. Hän oli kuitenkin ikään kuin läsnä olemalla Suomesta puhelinyhteydessä joka päivä matkalaisiin ja hänen monet aikaisemmin kertomansa juttunsa rikastuttivat matkakeskusteluja. Matkanjohtajana ja tulkkina toimi Suomen Pietari-instituutin johtaja Elina Kahla ja asiantuntijana toimittaja Lisa Hovinheimo.

Tihvinä sijaitsee noin 218 km Pietarista itään. Kaupungissa on puunjalostus-, kemian-, rakennus- ja elintarviketeollisuutta. Asukkaita on noin 60 000. Se on Imatran ystävyyskaupunki. Suurin kulttuurinähtävyys on Tihvinän Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen luostari ja sen Uspenskin katedraalin Tihvinän Jumalanäidin ikoni.

Lisa Hovinheimo kertoi Tihvinän ikonin synnystä. Sanotaan apostoli Luukaksen maalanneen Neitsyt Marian kuvan jo Marian eläessä. Neitsyt Maria siunasi ikonin. Ikonissa Jeesus-lapsi täydessä mitassaan istuu Marian vasemmalla käsivarrella. Jeesuksen jalat ovat ristissä ja toinen kantapää näkyy. Hänen oikea kätensä on kohotettu siunaamaan ja vasemmassa kädessä on kirjakäärö. Marian oikea käsi osoittaa Jeesus-lasta ihmiskunnan pelastajana. Ikoni on Hodigitria (Tiennäyttäjä)-tyyppiä.

Ikoni sijoitettiin Konstantinopoliin. Vuonna 1383 ikoni lähti Konstantinopolista liikkeelle tulossa olevan turkkilaisten hyökkäyksen tieltä ja se ilmestyi samana vuonna leijaillen ilmassa kalastajille Laatokalla. Tästä löytyy useita piirroksia vanhoissa käsikirjoituksissa. Jumalanäidin ikoni ilmestyi useaan kertaan Tihvinän ympäristössä etsien omaa kotiaan. Kohtaan, jossa ikoni ilmestyi ensi kerran, rakennettiin puinen kirkko v. 1383. Se paloi v. 1390, mutta ikoni säilyi. Kaksi puista kirkkoa rakennettiin tämän jälkeen, mutta nekin paloivat. Ikoni sen sijaan säilyi. Kivinen kirkko, Marian kuolonuneen nukkumiselle pyhitetty kirkko rakennettiin v. 1515 ja sinne ikoni sijoitettiin. Tihvinän munkkiluostarin kehittymisen lasketaan alkaneen myös ensimmäsen kirkon rakentamisesta v. 1383. Iivana Julma rakennutti luostarin v. 1560.

Nyt ensimmäisen v. 1383 rakennetun kirkon paikalla sijaitsee kivinen 1700-luvulta peräisin oleva Kaikkien Pyhien kirkko, joka toimii lähellä sijaitsevan säveltäjä Nikolai Rimski-Korsakovin kotimuseon konserttisalina.

Vuonna 1718 luostarin arkkimandriitta Ravim järjesti kansalta saaduilla lahjoituksilla ikonin päälle jalokivin ja helmin koristellun kullatun hopeariisan. Ikonia restauroi v. 1910 kuuluisa ikonimaalari ja restauroija G.O.Chirkov.
Ikoni oli kirkossa aina vuoteen 1941 asti, jolloin saksalaiset sotilaat ryöstivät ikonin ja veivät sen varastoonsa Pihkovaan. Vuonna 1944 venäläisten hyökättyä ikoni vietiin Latviaan Riikaan, jossa piispa Ioann Garklav otti sen haltuunsa. Piispan mukana oli hänen sukulaisensa, 16-vuotias opiskelijapoika Sergei Kozhenikov, joka kuljetti ikonia matka-arkussaan pakolaisleiireillä Puolassa ja Tsekkoslovakiassa. Sota päättyi v. 1945 ja piispa Ioannin ja Sergein oli päästävä Tshekkoslaviakasta amerikkalaiselle alueelle. He pääsivät sinne ja elivät siellä vuoteen 1949 asti. Piispa Ioann pyysi Theoeofilukselta, Kanadan ja koko Amerikan metropoliitalta, turvapaikkaa. Se myönnettiin Yhdysvalloissa. Piispa Ioann saapui Bostoniin vuonna 1949. Piispa Ioann asettui myöhemmin Chicagoon ja vei ikonin mukanaan.

Aune Jääskinen teki vätiöskirjan Konevitsan ihmeitä tekevästä Jumalanäidin ikonista, mutta oli kiinnostunut Tihvinän ikonista ja mainitsi sen väitöskirjansa alaviitteessä. Hän puhui siitä myös väitöstilaisuudessaan v. 1971. Vuonna 1973 Aune Jääskinen sai kutsun luennoimaan New Yorkissa ja Chicagossa. Chicagon ja Minneapoliksen arkkipiispa John (entinen piispa Ioann Garklavs) antoi Aune Jääskisen tutkia Tihvinän ikonin. Aune Jääskisellä oli tarkat mitat ja tiedot ikonista. Ikonin päällä oli riisa, joka otettiin pois. Valokuvia tapahtumasta otti piispa Johnin ystävä Ed Nolan. Seuraavana vuonna Aune Jääskinen tutki ikonin taustatietoja Pietarissa ja Tihvinässä. Hän tuli vakuuttuneeksi siitä, että Chicagossa oleva ikoni oli G.O. Chirikovin V. 1910 restauroima ikoni.

Arkkipiispa John oli adoptoinut sukulaispoikansa Sergein. Hänelle piispa oli antanut tehtäväksi palauttaa ikoni Tihvinään, kun olot olivat luostarissa ikonille turvalliset. Rovasti Sergei Garklavs kävi v. 2001 Tihvinässä ja totesi, että ikonilla on koti-ikävä. Vuonna 2004 Sergei Garklavs johti delegaatiota, joka toi ikonin Tihvinän luostariin.

Ikoni kulki Yhdysvalloista Riikan kautta Venäjälle lentokoneessa, panssaroidussa junassa Tihvinään ja lopuksi se tuotiin kotiin Uspenskin katedraaliin 8.7.2004 juhlassa, johon osallistuivat Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Aleksei II sekä muita Venäjän ortodoksisen kirkon korkea-arvoisia edustajia ja tuhansia pyhiinvaeltajia. Aune Jääskinen oli yksi juhlan kunniavieraista.

Lisa Hovinheimo kertoi ikonin tekemistä ihmeistä. Ikoni on pelastunut puisten kirkkojen tulipaloilta. Parantumisihmeitä on tapahtunut mm. kuuroille, mykille ja mielisairaille. Ikoni pelasti Tihvnän luostarin ruotsalaisten hyökkäykseltä 1600-luvulla. Sota päättyi Stolbovan rauhaan v. 1617.

Luostarin lehdessä on kerrottu ihmeteoista. Venäjän hallitsijat ovat kunnioittaneet ikonia. Iivana Julma kävi kunnioittamassa Tihvinän ikonia ennen kruunajaisiaan 16. tammikuuta 1547. Romanovit kunnioittivat ikonia. Tsaari Nikolai II ei ehtinyt käydä Tihivinässä. Vallankumouksen ja maailmansotien jälkeen ortodoksinen kulttuuri pyrittiin hävittämään Venäjältä. Tosin kerrotaan, että Stalin olisi lennättänyt ikonin Moskovaan v. 1941, jotta Venäjä olisi voittanut sodan. Venäjän presidentti Vladimir Putin kävi Tihvinässä ikonin saapumisjuhlan jälkeen 16.7.2004. Hän on käynyt luostarissa kaksi kertaa.

Matkamme aikana tutustuimme oppaan johdolla mm. Jumalansynnytttäjän vuodelta 1669 peräisin olevaan freskoon Tihvinän Jumalansynnyttäjän ikonista. Se on kopio puisesta ikonista ja kaksi kertaa suurempi kuin puinen ikoni. Se on myös ihmeitä tekevä. Ikoni on sijoitettu v. 1860-1865 rakennettuun Tihvinän Jumalan Äidin Ikonin kirkkoon eli ns. porttikirkkoon. Luostari suljettiin 1930-luvulla, mutta tämä kirkko oli avoinna. Vuonna 1995 luostari luovutettiin Venäjän ortodoksiselle kirkolle.

”Luostarissa on 20 munkkia ja 3 noviisia. Iältään munkit ovat 30-42 keski-iän ollessa 33 vuotta. Luostari elää pääasiassa turismilla. Se saa myös valtion apua”, kertoo luostarin pappi Avel. Turisteja käy vuosittain noin 21 000 sekä läheltä Pietarista, mutta myös muualta Venäjältä. Luostarissa on korkeatasoinen kuoro. Saimme kuunnella kuoron kvartetin esityksiä.

Luostarin läheisyydessä on venäläisen säveltäjä Nikolai Rimski- Korsakovin kotimuseo. Talon toisesta kerroksesta avautuu näkymä suoraan Tihvinän luostarille. Säveltäjä on viettänyt siellä lapsuutensa kesiä 12-vuotiaaksi asti. Hänen monet kansanlauluihin perustuvat sävellykset ovat varmaan saaneet innoituksensa pienestä Tihvinän kaupungista. Opastus museossa oli monipuolinen ja saimme kokeilla myös säveltäjän käyttämää flyygeliä. Taitavana tulkkina oli sillä kertaa Lisa Hovinheimo.

Staraja Ladoga eli Vanha Laatokka

Bysanttikomitea tutustui lähellä sijaitsevaan Staraja Ladogaan, josta Venäjä on alkanut. Se sijaitsee 128 km Pietarista pohjoiseeen. Se on perustettu 700-luvun puolivälissä Volhova-joen rannalle. Se oli varjagiruhtinas Rurikin hallituskaupunkina 800-luvun puolivälissä. Se oli 950-luvulle asti yksi Euroopan tärkeimmistä kauppapaikoista. 1000-luvulla kaupunki toimi ruotsalaisen jaarlikunnan keskuksena.

Ruotsin kuninkaan tytär Ingegerd Olofsdotter nai v. 1019 Novgorodin Jaroslavin, joka lahjoitti kaupungin vaimolleen. Tämä nimitti isänsä serkun ruotsalaisen jaarlin Ragnvall Ulfssonin halitsemaan kaupunkia. Vähitellen Ladogasta tuli Novgorodin aluskaupunki. Novgorodista tuli 1400-luvulla koko Venäjän suurin kaupunki. Pietari Suuri rupesi 1700-luvulla rakentamaan Pietaria Venäjän pääkaupungiksi ja Novgorod menetti asemansa Vladimir Putin nimitti v. 2003 Staraja Ladogan Venäjän vanhimmaksi pääkaupungiksi, kun kaupunki vietti perustamisensa 1250-vuotisjuhlaa.

Staraja Ladogan arkkitehtooniset monumentit kuvastavat Venäjän historian 12 vuosisadan ajalta. Sen tärkeimmät elementit ovat kapealla kahden kilometrin alueella Volhova-joen rannalla. Merkittävä on Pyhän Georgius Voittajan kirkko vuodelta 1160. Kirkko sijaitsee linnoituksessa. Kuuluisat ovat 16. vuosisadalta peräisin olevat Linnoituksen porttitorni ja Pyhän Clementin torni, jotka on restauroitu. Pyhän Georgius Voittajan kirkon freskot ovat maailman hienoimpia keskiaikaisia seinämaalauksia. Kirkon kuuluisin fresko on Pyhä Gerogius Voittaja ja lohikäärme.

Tutustuimme myös Marian Uspenian naisluostarissa olevaan Uspenian kirkkoon 1200-luvulta. Luostarissa on asunut karkotettuna 1720-luvulla Pietari Suuren ensimmäinen vaimo Jevdokija Fjodorovna Romanov, os. Lopuchina (1669-1731)
Automatkojen aikana saimme kuulla Elina Kahlan esityksen Romanoveista, Aleksanteri-instituutin johtajan Markku Kivisen esityksen tämän päivän Venäjästä sekä professori Pirkko Sallinen Gimplen esityksen karjalaisesta naisesta.

Yhteiskuvaa varten asetuimme Tihvinän joen toiselle puolelle taustanamme Tihvinän luostari. Valokuvaajamme Kari Ahola tarjosi meille shampanjaa. Otimme maljan Aunelle. Ilmo Peltola siunasi meidät Tihvinän luostarin Uspenskin katedraalista saamallaan pyhällä vedellä. Matkamme oli onnistunut ja saimme runsaita eväitä syksyn ja talven arkeen.

Lähteet:
* Juuret Bysantissa, Puhuttua ja kirjoitettua vuosina 2000-2002, Suomen Bysanttikomitea ry, Helsinki 2003
* Jääskinen Aune,The Icon of the Virgin of Tikhvin, Suomen Kirkkohistoriallinen Seura, Joensuu 1976
* My Byzantium,far and near, Suomen Bysanttikomitea ry, Keuruu 2008
* Anatoly Kirpichnikov, Vladimir Sarabyanov; Starya Ladoga: Ancient Capital of Rus, Pietari 2013.
* Wandering of Miracle Icon, Between Truth and Sense, Pietari-Tihvinä 2009
* Tihvin, yznat, yvidet, poljybit, Kaupungin opaskirja, Pietari 2011
* Wikipedia http://www.tihvinskii-monastyr.ru , http://www.ortodoksi.net

Leena Eerola on kirjoittanut artikkelin ”Tihvinän Jumalanäidin ikoni ei enää ikävöi” Venäjän Aika -lehteen, 4/2013.